Kuten edellisessä
postauksessa kerroin olin perjantaina töissä Helsingissä. Työpäivän päätteeksi
viiletin kaikkine kamoineni Pohjois-Haagasta juna-aseman kautta metrolla
Ruoholahteen. Aikaa ei ollut hukattavaksi vaan menin vaan noudatin isältä
saamaani neuvoa ja kysyin usealta
ohikulkijalta mistä löydän salin, jonne olin ensimmäistä kertaa elämässäni
menossa. Mayor’s gym piti löytää Ruoholahden kauppakeskuksesta ja oikea
hissilöytyikin ja yläaulassa näin isolla Mayor’s gymin logon, mutta kun kasoin
aulassa oikealle näin vain paljon tuotteita ja vasemmalla oli iso ja valoisa
Sali. Touhuissani menin kassalle ja maksoin maksun ja minut ohjattiin
pukuhuoneeseen ja vaihdoin salamannopeasti salivaatteet ja pörhälsin ulos juuri
oikeaan aikaan vain todetakseni ettei Personal traineriä eli PTtä näkynyt missään. Kun yhdessä ihmettelimme
mukavan aulatytön kanssa asiaa huomasin seinässä Motivuksen logon. Kyllä siinä
oli naurussa pidättelemistä, olin siis väärällä salilla. Henkilökunta oli
ystävällinen ja sanoi, että mene nyt vain tunnille rauhassa ja tule sitten
meille suihkuun niin palautamme käyntimaksun. PT Renne Korppila odottikin minua aulan
toisella puolella oikean salin aulassa.
Tarakkatreeni meni vähän
opettelun piikkiin. Ei ole varmasti helppoa tuntemattomalle tehdä PT treeniä
ilman minkäänlaista tutustumista tai ennakkotietoja, pääsin siis vähän liian
helpolla. Hyvä treeni kuitenkin oli ja sain uusia erilaisia liikkeitä, joita
voin kokeilla toisenkin kerran. Tutustuimme ja ilman muuta varaan ajan hänelle
heti kun taas saan mahdollisuuden treenata Helsingissä. Sain kommentin, että
jerkkua on jaloissa naiseksi aika hyvin joten merkkaa kuulemma omaan kirjaansa
että ”tälle tytsylle isommat painot”. Laitoinkin palautetta spostitse että ensi
kerralla mennään failure tasolle treenissä kun nyt pysyttiin vielä mukavuusasteelle.
Nyt en itsekään uskaltanut vaatia kovempaa treeniä kun ujostelin hieman tätä
selvästikin panonnostajien salia ja uutta isoa ja hieman pelottavan näköistä PTtä.
Suihkun saunan jälkeen ja
suihkun raikkaana suuntasin kulkuni hotellille, jossa hetken rentouduin
huoneessa ja laitoin meikit ja hiukset uuteen uskoon, jonka jälkeen suuntasin
työkavereiden bubikierrokselle. Lauloin karaokessa Kurkelan rakkauslaulun, joka
olen aikoinani opetellut kaverin häitä varten ja join kiltisti vettä ja vishyä.
Mukava oli nähdä Seppisen Antti joka on vanha tuttu jo lähes 13 vuoden
takaa.
Antti suuntasi karaoke baarista
autolla kotiin ja me muut taksilla Zetoriin, jossa minun päiväni pelastukseksi
minulta kysyttiin paperit. Voi sitä riemua, täytänhän marraskuussa 39 v.
Zetorissa oli hyvä meno ja tanssimme ja pidimme hauskaa. Olen sen verran elämänhumalassa, etten tarvitse alkoholia
pitääkseni hauskaa. Viimeisen vuoden jälkeen sitä on tullut nautittua niin
harvoin ettei alkoholia oikeastaan enää niin kaipaakaan. Tiedostin, että herätin
huomiota ja moni tuli pyytämään tanssimaankin, mutta kohteliaasti kieltäydyin,
koska halusin pitää hauskaa ihan omalla porukalla. Mieleenpainuvin hetki oli,
kun nuori parikymppinen tyttö seurasi minua naistenhuoneeseen ja sanoi ” Pakko oli seurata sinua tänne ja tulla
sanomaan että näytät niin mahtavalta ja terveeltä!” Kiitin tyttöä hämilläni ja
toivoin että hän joskus tsemppaisi instagrammissa fitnessvenla, koska niitä
kommenteista ja tsempeistä kyllä saa energia jaksaa paahtaa 8 treeniä viikossa.
Tämän jälkeen oli ihana mennä omaan hotelli huoneeseen Radisson Bluehun ja
kompiä pehmeeseen petiin nukkumaan rauhallista yöunta kasiin asti aamulla eli
täydet kahdeksan tuntia.
Aamulla kävin salilla
tekemässä Hiitin ja saunassa minkä jälkeen
suuntasin mahtavalle aamupalalle jossa kokki teki minulle pyytämäni munakkaan, jossa oli yksi kananmuna ja kolme valkuaista. Täysin ruokavalion suhteen
pystyin syömään rauhassa ja nautiskellen ja lehteä lukien. Tein vähän töitäkin,
koska tulen järjestämään tilaisuuden tässä hotellissa, mutta siitä kerron
toisella kertaa.
Tapasimme
opiskelijavaihtokavereiden kanssa tänään lounaan merkeissä. Olemme olleet
yhdessä kolme kuukautta Vietnamissa vaihdossa vuonna 2002. Sen jälkeen olemme
pitäneet yhteyttä ja tapana on ollut tavata vähintään kerran vuodessa ja
vaihtaa kuulumisia. Tietenkin alkuvuosina tapasimme useammin, mutta perhe, työt
ja muut kiireet ovat tiukentaneet aikataulujamme niin, ettei ole aina aikaa
tavata niin useasti kuin haluaisimme. On myös selvää, että neljän ihmisen aikataulujen
yhteensovittaminen on hankalaa.
Tänään vaihdoimme noin
vuoden kuulumiset erittäin äänekkäästi ravintolassa The Cock. Oli ihana huomata
että vaikka aikaa oli kulunut viimeisestä tapaamisesta , keskustelu lähti
soljumaan kuin olisimme vasta eilen nähneet. Jokaisella oli tapahtunut elämässä
niin ylämäkiä kuin alamäkiä ja tuntuikin kuin olisi ollut ryhmäterapiassa kolme
tuntia, ja laskutus oli vain ruoan hinta.
Ruoka ja The Cockin
henkilökunta oli aivan mahtava. Kerroin heti alkuun että olen tiukalla dieetillä
joten alkuskumpan sain tavallisena vichyvetenä ja ruoka tehtiin toivomuksieni mukaan: kanaa,
kasviksia ja salaattia. Jälkiruokapöytä oli täynnä herkkuja joita ystäväni
söivät antaumuksella. Minulle kokki teki listan ulkopuolelta ihanan hedelmä/
marjasalaatin ( 200g) joten tämän päivän välipalojen tuli nautittua hyvässä
seurassa. On ihanaa, että vaikka on dieetillä voi nauttia hetkiä ystävien
kanssa ja muokata päivän ruokavalion sen mukaisesti. Tämä vaatii vain omaa suunnittelua
ja että uskaltaa ja kehtaa kysyä kokilta erikoisvaihtoehtoja listan
ulkopuolelta. Kiitos siis ravintolan ystävälliselle henkilökunnalle palvelusta.
Tulen menemään sinne varmasti myös toisen kerran kun olen Helsingissä käymässä.
Nyt istun junassa ja
kirjoittelen tätä blokia jonka päivitän sitten illalla nettiin, kun lapset ovat
päässeet nukkumaan. Ihana miniloma on takana ja perhearki kutsuu. Aikaa
lapsille, miehelle , kodille jonka jaksaa taas ihan eri lailla kun on hyvin
nukuttu yö takana ja pieni hetki omaa aikaa rentoutumiselle ja elämästä
nauttimiselle. Suosittelen lämpimästi kokeilemaan!
Fitnessvenla
http://www.fitblog.fi/rennekorppila/
http://www.mayors.fi/
http://thecock.fi/